Dvdn kansi www.cdon.com

Filmtownin euron päiviä on tullut hyödynnettyä taas. Tällä kertaa vuokrasimme Apocalypton. Elokuva on ilmestynyt vuonna 2006. Sen on ohjannut Mel Gibson ja pääosaa esittää Rudy Youngblood.

Apocalypton tapahtumat sijoittuvat maya-kulttuuriin kauas menneisyyteen. Jaguaaritassu elää perheineen kyläyhteisössä, kun muukalaiset rikkovat rauhan. Mikä on miehen, perheen ja yhteisön kohtalo?

Apocalypto on ennen kaikkea raskas ja ahdistava elokuva. Se ei ole hyvä elokuva sillä tavalla, että sen voisi katsoa vaikka kuinka usein. Sitä ei todellakaan voi! Nykyinen kerran kahdessa vuodessa taitaa olla liian usein.

Elokuva on sen sijaan hyvä omalla tavallaan. Se onnistuu tavoitteessaan olla ahdistava. Se herättää tunteita ja koskettaa katsojaa. Päähenkilön mukana on elettävä oikein tosissaan: katsojaa kiinnostaa, miten Jaguaaritassulle käy. Mielestäni on tärkeää, että katsoja välittää elokuvan päähenkilöstä. Muuten elokuva ei olisi kiinnostava.

Kiinnostava tämä elokuva ainakin on. Se on monessa suhteessa uskalias elokuva, ja tekijöitä on arvostettava otteesta, jolla he ovat kantaneet elokuvan alusta loppuun.

Gibsonin ohjauksia on haukuttu niiden väkivallalla ja verellä mässäilyn vuoksi. Me kaikki tiedämme kuitenkin, että maailmassa on tapahtunut ja tapahtuu elokuvan esittämiä hirmutekoja. Väkivalta elokuvassa on perusteltua, koska se antaa kuvan siitä, millaisessa maailmassa päähenkilö elää ja tietenkin hän saa samalla katsojan sympatiat. Suurimmassa osassa kostotarinoita ja yhden miehen oikeudenpuolustuselokuvia päähenkilö kärsii alussa vääryyttä, joka oikeuttaa mielessämme hänen hirmutekonsa. Apocalyptossa tuska multikertaistetaan.

Monet, varsinkin amerikkalaiset arvostelijat ovat kritisoineet sitä, että maya-kulttuurista esitetään vain väkivaltainen puoli. Minä sanon sen verran, että elokuvan tarkoitus ei olekaan antaa historian oppituntia. Tapahtumat sijoittuvat luontevasti aikaan ja paikkaan, ja samalla saadaan kerrottua tarina elämästä ja kohtalosta. Omasta mielestäni sitä paitsi elokuvassa nimenomaan näytetään muutakin kulttuuria: rakennuksia, koristautumista, tarinankerrontaperinnettä ja avioelämää ainakin.

No, amerikkalaisethan eivät edes kyenneet hyväksymään naista sankarin roolissa Kurkunleikkaajien saaressa. Ehkä olisi syytä olla avoin ja keskittyä tunteisiin, joita elokuva herättää. Tuskin se nostattaa pelkästään inhon tunteita, jos osaat seurata punaista lankaa.

Kuvat www.imdb.com