Olen tässä miettinyt. Miksen minä tiedä, mitä tahdon elämältä ja tulevaisuudelta? Miksi olen niin tyytymätön menneisyyteeni?

Olen aina pitänyt lapsenmieleni ja rakastanut satuja ja leluja, mutta olen myös ottanut vuosia sitten askelen aikuisuuteen ja ottanut yhä enemmän vastuuta. Tuntuu, etten koskaan elänyt teini-ikää. Olin paljon kotona, koska viihdyin kotona. Minulla ei ole paljon kokemuksia teinitytön elämästä kuten sen useimmat ymmärtävät. Teininä oli vain vaikeaa..

Nuorena kirjoitin paljon romanttisia novelleja. Niissä heijastelin haaveitani. Jollain tapaa olisi kiva, että edes jotain sellaista olisi joskus tapahtunut, mitä niissä tarinoissa käsittelin.

Tuntuu, että haluan olla teini nyt.

Kuuntelen koreapoppia ja ihailen itseäni nuorempien laulajien ulkonäköä. Haluan etsiä itseäni ja tyyliäni, värjätä kerrankin hiukset ja mieluiten vielä jollain epärealistisella värillä. Haluan tehdä jotain, mitä voi tehdä vain teini. Mitähän se sitten olisi? Kun ei ole hajuakaan..

Olen tässä miettinyt. En oikeastaan tahdo muuttaa elämääni tai menneisyyttäni. Taidan kirjoittaa lisää niitä novelleja ja elää niiden kautta villiä nuoruutta ^__^ Tähän loppuun on joka tapauksessa hyvä laittaa F.Cuzin uusi musiikkivideo. It's all for cutesy!

Tämä nyt oli tällainen fiilispohjainen postaus.. Toivottavasti en ärsytä ketään höpötyksilläni ^__^ Olisi kiva kuulla, jos jollakulla muullakin on ollut samankaltaisia ajatuksia...