Ollaan tultu kesäkuun puolelle. Olen kesätöissä muistikerhossa eli vanhusten päivätoiminnassa. Ensimmäinen työviikkoni alkoi maanantaina eli toukokuun viimeisenä päivänä. Nyt se on takana ja viikonloppukin lähestyy loppuaan. Työviikko oli aika raskas. On paljon opeteltavaa, kun täytyy muistaa ulkoa asiakastietoja. Toisissa ryhmissä oli raskasta, kun porukkaa ei saanut puhumaan tai oikein mitenkään mukaan mihinkään touhuun, ja toisissa ryhmissä oli haastavia asiakkaita. Perjantaina oli sitten vähän kummatkin vaikeudet, ja tuntui kyllä, että viikonloppu on ihan paikallaan. Meidän viikonloput ei tunnetusti ole kovin rentouttavia, koska me reissataan melkein aina johonkin. Tämäkin viikonloppu oltiin Vammalassa ja käytiin sitä myös Helsingissä, Hyvinkäällä ja Tuusulassa pyörähtämässä. Oli esimerkiksi yhdet lakkiaiset. Olisi kiva, jos voisi warpata eri paikkoihin, koska ajelu tässä väsyttävää on. Perillä on mukavaa. Perheen parissa aika kuluu aina rattoisasti ja käytiin tässä kavereidenkin luona ja viihdyttiin hyvin.

Kesäjuhlien asuni:

Iloiset värit piristävät! Toivottavasti energiaa löytyy seuraavaan viikkoon. Sitten kyllä haluaisin olla rauhassa kotona viikonlopun. On hauska seikkailla koiran kanssa lähiympäristössä. On ihmeellistä, kuinka keskustasta voi löytyä näin piilossa olevia rauhallisia paikkoja:

Vasemmalla näkyy omenapuita täydessä valkeassa kukassa ja oikealla liiloja sireenejä. Tie päättyy isoon koskemattomaan voikukkaniittyyn.

Siinä näkyy niitty.

Niityltä löytyi pieniä luonnon ihmeitä.

Tässä näkyy toinen piilopaikkani. Se on puiden suojaama kallio keskellä isoja kauppoja. Sieltä näkee kaikkialle ympärilleen, mutta itse on piilossa. Mahtava paikka!

Nita on ainakin hyvin edustettuna kirjoituksissani.

Huomenna on taas työpäivä, jonka toivottavasti jaksan kunnialla. Ehkä nyt on hyvä hetki avata se rukouskirja. Toivon teille lukijoilleni energiaa myös!