Perheelläni on minun aikanani ollut kaksi saksanpaimenkoiranarttua. Kun olin aivan pieni, oli Nikke ja myöhemmin tuli Jutta. Elämä ilman koiraa tuntuu oudolta. Muutettuani vuokra-asuntoon asuin aluksi yksin. Sitten asuntoon muutti avomieheni.

Me kumpikin halusimme koiraa pitkään. Meillä oli kaikenlaisia syitä, miksei koira olisi sopinut kuvioihin. Asunto oli liian pieni, eikä meillä ollut rahaa taí aikaa koiralle. Koirasta oli kuitenkin usein puhe, ja kaveritkin kuulivat puheet. Kun ystäväni sitten vinkkasi lehti-ilmoituksesta, kävimme katsomassa sekarotuista pentuetta ja ihastuimme pieneen kauniin väriseen tyttöpentuun. Menimme vielä kotiin harkitsemaan, mutta joku osa sydäntä jäi siihen taloon, ja se piti hakea pois. Nita tuli joulukuussa kotiin luovutusikäisenä eli kaksikuisena.

Elämä onkin ollut sisällöltään rikkaampaa Nitan tulon jälkeen. On huonojakin päiviä, kun haukutaan ja hosutaan tai purraan, tai ollaan vieraille vaikeita, tai omistajina emme aktivoi koiraa tarpeeksi, mutta yleensä päivät ovat toinen toistaan parempia. Tehdään lenkkejä ja nautitaan luonnosta. Harjoitellaan käskyjä ja koetaan onnistumisen iloa. Leikitään ja ollaan lähekkäin. Torkutaan ja ollaan tyytyväisiä. Syödään ja nukutaan ja eletään arkea.

Nita on ollut helppo pentu. Tyttö oppi sisäsiistiksi parissa päivässä ja halusi oppia käskyjä innolla.

Tältä Nita näytti pienenä. Kuono ja jalat näyttävät niin lyhyiltä nykyiseen verrattuna! Häntäkin on kuin saukolla.

Talvea Nita rakastaa. Hädin tuskin lokakuussa syntynyt tyttö ehti nähdäkään lumetonta maata. Ensimmäisessä kodissaan se oli käynyt ulkona pissalla muutaman kerran. Lumessa peuhaaminen oli Nitasta aivan ihanaa! Tässä lumikuva:

Nyt kevään ja melkein jo kesänkin tullen huomaa, että tyttö tykkää kaikista vuodenajoista. Nita nauttii luonnon tutkimisesta. Joessa ja järvessäkin on jo räpiköity, ja kova uimari Nitasta varmasti tuleekin sitten, kun se uskaltautuu syvemmälle veteen.

Tässä on tuoreempia kuvia tytöstämme.

Nita tutkii huhtikuun ensimmäisiä leskenlehtiä.

Nita jatkaa luonnon tutkimista.

Lenkkeilemme toukokuun lämmössä.

Nita käyskentelee vedessä.

Nita on nyt jo yli puolivuotias ja kooltaan pienikokoinen. Sen säkä ei yllä polveen, eikä se ole kasvanut 10 kilon painostaan enää viikkoihin.

Kiitos ajastanne! Kertokaa kommenteissa, haluatteko lisää koirajuttuja ja -kuvia.

Hännänheilutuksia Nitalta, kirjurina Minna